Uimakoulutoimintamme on kohta puolitoista vuotta vanhaa – kesällä ja syksyllä 2014 aloitimme toiminnan täysin tyhjästä. Jo alusta lähtien meille oli tärkeää että toimintamme elää itsemme näköisten arvojen ja tavotteiden mukaisesti. Mielestäni näistä arvoista ja tavotteista kertominen antaa parhaiten kuvan meidän toiminnastamme. Arvoja meillä on alusta alkaen ollut turvallisuus, liikunnan ilo, uimarilähtöisyys, kehittyminen (niin uimarit, kuin ohjaajat ja itse toiminta) ja koulutetut ohjaajat. Tavotteita meillä on toteuttaa Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton suurta tavoitetta että uimataito on yhtä kuin kansalaistaito. Lisäksi kehittää lasten ja nuorten uimataitoa, tarjota pitkäaikainen harrastus/liikunta osaksi koko elämää, lisäksi tukea ja mahdollistaa lasten omaa halua liikkua. Tavoitteena on myös että ohjaajat kehittävät itseään.

Turvallisuus on tärkeä perusedellytys uimakoulutoiminnalle. Turvallisuus tarkoittaa sitä että vanhemmat pystyvät jättämään lapsensa meidän ammattitaitoisten ohjaajien käsiin uimakoulun ajaksi eikä heidän tarvitse huolehtia että sinä aikana sattuisi jotain. Turvallisuus on meille kaikkein tärkein arvo. Uimakouluilla on ohjaajien tekemä turvallisuussuunnitelma, jossa pohditaan mahdollisia riskitekijöitä ja sitä miten niitä voitaisiin ehkäistä. Lisäksi suunnitelmassa on tarkat ohjeet erilaisten mahdollisten tapaturmien varalle. Uimaopettajat myös suorittavat vuosittain hengenpelastustestin ja harjoittelevat ensiaputaitojaan.

”Turvallisuus on meille ennen kaikkea kaikkein tärkein arvo. Uimakouluilla on ohjaajien tekemä turvallisuussuunnitelma, jossa pohditaan mahdollisia riskitekijöitä ja sitä miten niitä voitaisiin ehkäistä.”

Uimakoulu on usein lapsille ensimmäinen paikka johon mennään ilman vanhempia päiväkodin lisäksi, joten se voi olla viisivuotiaalle lapselle iso kokemus – tästä johtuen turvallisuuteen kuuluu myös lapsen oma turvallisuuden tunne. Ohjaajien täytyy pystyä saamaan jokainen lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi ennen kuin lapsi voi oppia. Lasta täytyy ymmärtää ja hänen täytyy loppujen lopuksi luottaa opettajaansa varauksetta. Tämä on tärkeä ja iso osa uimaopettajana oloa. Uimaopettajan täytyy voittaa lapsen luottamus ja se taito onkin ammattitaitoisen uimaopettajan merkki.

Liikunnan ilo on keskeinen osa uimaopetustamme. Jotta lapsi voi oppia asioita täytyy hänellä olla motivaatio ja ilo tehdä asioita vedessä. Vesi on elementtinä jo todella mielenkiintoinen ja mukava. Monet lapset nauttivatkin vedessä olemisesta vaikka siellä tehtäisiinkin mitä vain. Todellinen ammattitaito onkin siinä, että ne harvat, jotka eivät vielä tunne vesiympäristöä mieluisaksi, voidaan saada nauttimaan tekemisestä. Lisäksi ammattitaitoinen ohjaaja pystyy sytyttämään lapsessa ikuisen kipinän liikkumiseen ja liikunnasta nauttimiseen. Tavallinen ohjaaja pystyy saamaan lapset nauttimaan yksittäisestä uimakerrasta, mutta todella hyvä opettaja saa lapset innostumaan ja harrastamaan uintia vapaa-ajallaankin. Tähän me pyrimme opettajina.

Jokainen lapsi on erilainen, kuten jokainen ihminen on erilainen. Tämä on tärkeä osa ohjaamista ja opettamista. Uimarilähtöisyys eli lapsilähtöisyys on opettamisen perusta. Jokainen oppii eritavoilla ja tällöin jokaista täytyy opettaa eri tavoin. Jokainen lapsi tulee ottaa huomioon yksilöllisesti. Tarkoituksenamme ei myöskään ole omia lapsia uintiharrastuksen piiriin, vaan toivomme, että lapsella olisi myös paljon muita eri lajien harrastuksia. Jos lapsi haluaakin ammattilaiseksi jossain muussa lajissa tulevaisuudessa ja lopettaa uinnin, olemme ylpeitä, että olemme voineet tukea hänen kehittymistään ja antaneet hänelle ikimuistoisia hetkiä vesiliikunnan parissa. Joka tapauksessa uimataito on kansalaistaito joka jokaisen on hyvä osata, koska se pelastaa henkiä tässä tuhansien järvien maassa. Tämän takia, vaikka saisimme opetettua lapselle vain uimataidon alkeet olemme onnistuneet tehtävässämme osittain. Kaikki lapset jotka saavat pohjoismaisen uimataidon (pudottuaan uintisyvyiseen veteen uivat 200m josta 50m selällään) ovat kansallisen vesiturvallisuuden kannalta kuin onnen potku.

24.10.2015 järjestetty ulkoliikuntatapahtuma. Lapset ja aikuiset pääsivät leikkimään erlaisia leikkejä ja pelejä.

Kehittyminen on tietenkin tarkoituksena kun puhutaan opettamisesta ja elämisestä yleensä. Meille käsite on laajentunut koskemaan lasten lisäksi ohjaajiamme ja ylipäätänsä koko organisaatiomme toimintaa. Kehittyminen on tärkeää lasten kannalta siksi että tulevaisuudessa lapsilla on elintärkeä taito eli uimataito. Lisäksi lapsille muodostuu mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti eri liikemallien eli skeemojen synnyttyä. Mitä enemmän lapsi harrastaa liikuntaa lapsena sen monipuolisemmat mahdollisuudet hänellä on oppia lisää taitoja ja elää terve liikunnallinen elämä. Tämän takia haluamme taata että lapsi voi harrastaa liikuntaa monipuolisesti myös meidän uimakoulujen puolesta.

Syksyllä 2015 aloitimme altaan ulkopuolella tapahtuvien liikuntatapahtumien järjestämisen seuramme jäsenille. Tarkoituksena on saada lapset ja vanhemmat liikkumaan kuivalla maallakin. Lisäksi innostaa lapsia liikkumaan omatoimisesti urheiluseurojen aikojen ulkopuolellakin. Suurin osa lasten terveysliikunnasta tulee omatoimisesta liikunnasta ja vain pieni osa tulee urheiluseuroissa. Tutkimusten mukaan lapsen tulisi liikkua joka päivä vähintään 2h jotta hänestä kasvaa terve aikuinen. Suurin osa tästä liikunnasta onkin huomaamatta tapahtuvaa arkiliikuntaa ja hyvin pieni osa tulee ohjatusta urheilusta.

Ohjaajien kehittyminen on myös yhtä arvoisen tärkeää. Niin kuin on sanottu että kukaan ei ole seppä syntyessään. Meillä on todella ammattitaitoiset ja pitkään uintia opettaneet pääohjaajat. Pauliinalle, Sarille ja Jaakolle iso kiitos panoksestaan uimakoulujen mahdollistumiseen. Heidän osaaminen mahdollistaa oikeastaan kaikkien meidän arvojen ja tavotteiden toteutumisen. Osaaminen ei kuitenkaan ole muuttumaton olotila, sitä on jatkuvasti kehitettävä ja uusia toimintatapoja on löydettävä. Tärkein ominaisuus erittäin hyvässä uimaopettajassa on jatkuva halu kehittyä. Pääohjaajamme omat omalta osaltaan osoittaneet tätä ominaisuutta, ja koenkin että se lienee suurin vahvuutemme.

Meillä on ollut alusta asti ollut seitsemän apuohjaajaa mukana toiminnassamme. He ovat kaikki nykyisiä tai entisiä kilpauimareita. Tämä polku on luontainen uintimaailmassa, että uimarit opettavat lapsia uimaan. Kuitenkin tärkeää aloittevalle uimaopettajalle on tiedostaa miten paljon erilaista on tulla ohjatuksi kuin ohjata. On tärkeää ymmärtää miksi asioita tehdään ja miten muut saadaan oppimaan ne. Lasten opettaminen ei ole mitään lasten leikkiä. Vaan jopa ehkä vaikeampaa kuin aikuisten opettaminen. Usein uudet uimaopettajat joilla on uintitaustaa unohtavat nämä asiat. Meidän kohdallamme näin ei käynyt. Apuopettajiemme Aadan, Adan, Jennin, Riikan, Rosan, Siljan ja Vilman ovat onnistuneet todistamaan tärkeytensä koko organisaatiolle. Ilolla olemme seuranneet miten innostuneita ja motivoituneita apuopettajamme ovat olleet toiminnasta. Heistä on kasvanut puolentoista vuoden aikana oikeita uimaopettajia ja toivonkin että he muistavat jatkossakin kehittää itseään eteenpäin uinninohjaamisen maailmassa.

Iso osa toimintaamme on uimaopettajien omat palaverit. Niissä käsittelemme ajankohtaisia asioita ja ennen kaikkea kehitämme omaa ja uimakoulujen toimintaa. Nämä korvaamattomat palaverit ovat toimintamme hiomaton jalokivi, joista vielä saamme ponnistettua maailmalle. Ensimmäisenä vuonna palaveerasimme 11 kertaa ja saimme vielä raa’asta uimakoulutoiminnastamme kevääseen mennessä tehtyä näköisemme. Nyt seuraakin se vaihe että meidän tulisi tehdä tästä toiminnasta teidän eli jäsenten näköinen. Urheiluseuroissa jäsenet (johtokunta, ohjaajat, vanhemmat ja lapset) ovat ne kenen näköinen seuran pitäisi olla. Tulevaisuudessa yritämme ottaa kaikki jäsenemme mukaan vaikuttamiseen ja toivottavasti joskus meillä on meidän kaikkien näköinen uimakoulutoiminta.

Wiljam Leinonen
ROIUS uimakoulut

Ylen Olympiaradiossa oli toissapäivänä Ari-Pekka Liukkosen, Mimosa Jallowin ja valmentaja Marko Malvelan puoli tuntia kestänyt haastattelu. Voit kuunnella sen Areenasta tai lukea tämän tiivistelmän.

Olympialaisten alkuun on vielä reilu 9 kuukautta ja uimareiden harjoittelu on täydessä käynnissä. Rio on itsestäänselvästi päätavoite ja matkan varrella on muutama isompi kilpailu: lyhyen radan EM-kilpailut joulukuun alussa Israelissa ja pitkän radan EM-kisat toukokuussa Lontoossa.

Liukkosella A-raja on alitettuna 50m vapaauinnissa ja Jallow on reilun sekunnin päässä 100m selkäuinnissa (muista suomalaisista Jenna Laukkanen on rikkonut rajan 100m ja 200m rintauinnissa sekä Yhdysvalloissa asuva Matias Koski 200m vapaauinnissa). Haastattelussa AP ja Mimosa kertoivat, että he eivät niinkään vielä ajattele olympialaisia vaan mitä matkalla sinne pitää tehdä. Jokaiseen urheilun osa-alueeseen pitää satsata ja kotimaan treenien lisäksi ohjelmassa on myös kahdet arvokisat sekä muutama leiri ulkomailla, seuraava on jo joulukuussa USA:ssa heti EM-kilpailujen jälkeen. Keväällä uimarit käyvät myös tutustumassa olympialaisten olosuhteisiin paikan päällä. Kalenterissa on siis vaihtelua kilpailujen, leirien ja kotialtaan harjoittelun muodossa.

Toukokuun EM-kisat Lontoossa ovat hyvin tärkeä välitavoite, sillä ne ovat myös viimeiset kansainväliset arvokilpailut ennen elokuun olympialaisia. Viimeistään siellä Mimosakin haluaa rikkoa selkäuinnin A-rajan. Tällaista taustaa vasten uimarin saattaa olla jopa haitallista osallistua pienempiin kilpailuihin, koska valmistautuminen henkisesti on luonnollisesti vaikeampaa mikä voi johtaa heikompiin tuloksiin ja sitä kautta heikentyneeseen itseluottamukseen.

Jyväskylän olosuhteista valmentaja Marko Malvela kommentoi, että olosuhteet ovat loistavat ja yhteistyö kaupungin kanssa toimii: treeniaikataulut ovat erinomaiset ja uimahallin huoltoajankohdissa olympialaisiin valmistautujat on otettu huomioon. Olympiavuoden aikana uimarit saavat myös fysioterapeutin palvelut käyttöönsä joka viikko. Ongelmina Marko näki uimarien terveystilanteen kilpailujen aikana, esimerkiksi AP:n osalta kolme viidestä edellisestä arvokilpailusta on mennyt pieleen sairastelujen vuoksi. Aktiiviset toimet terveenä säilymisen varmistamiseksi ovat siis ohjelmassa. Molemmat uimarit sanoivat, että pystyvät antamaan 100% uinnille lähivuosien aikana. Asiat ovat hyvällä mallilla tukipalveluiden suhteen ja elämäntilanne sallii omistautumisen urheilulle. Mitään täysin uutta ja radikaalia ei ole tarkoitus kokeilla, siihen ensi kesän pääkilpailut ovat jo liian lähellä.

Olympialaisten päälajina Mimosalla on 100m selkäuintia henkilökohtaisella matkalla ja viestissä. AP tähtää 50m vapaauinnin finaaliin ja sivulajeina on mahdollisesti 100m seka- ja rintauintia. Toimittaja kysyi, että sotkevatko eri lajien tekniikat toisiaan. Selkeä vastaus oli, että lajit ovat teknisesti niin erilaisia että sivulajit eivät uhkaa päälajia. Asia on päinvastoin niin, että esimerkiksi liian hidas vapaauinti sotkee sprintti- eli kilpailuvauhtista uintia.

Toimittaja kysyi myös voiko 50m uintia verrata 100m juoksuun. Ei voi, sillä jo elementit ovat hyvin erilaisia: juoksu tapahtuu kuivalla maalla jossa juoksija saa alustasta huomattavasti paljon paremman pidon kuin uimari vedestä. Lisäksi ilmanvastus on pieni eikä sitä oikein voi edes verrata vedenvastukseen joka on monin verroin suurempi. Ajallisesti 50m uinti (miehillä reilu 20s) on lähempänä 200m juoksua. Vedellä on myös ainutlaatuinen kannatteleva vaikutus kuivan maan lajeihin verrattuna  ja vedessä lämmön haihtuminen on suurta verrattuna juoksuun. Myös harjoittelu on erilaista, olosuhteiden takia juoksija pystyy tekemään viikon aikana 2-3 täysvauhtista harjoitusta, uimari pystyy siihen joka päivä.Toisaalta yhtäläisyyksiäkin löytyy: uinnin ja juoksun sprinttimatkat ovat molemmat rytmikäs suoritus ja molemmissa on tärkeää rullata rennosti maaliin.

Lajien vertailussa 50m ja 100m ovat yllättävän erilaisia suorituksia: 50m on ennenkaikkea hermostollinen suoritus ja tietyllä tapaa taitolaji. 100m sen sijaan vaatii paljon enemmän uimarin aineenvaihduntaominaisuuksilta ja myös tekniikan ylläpitoa aivan loppuun asti. Mimosa kommentoikin, että 100m selkäuinnin jälkeen esimerkiksi hänen jalkansa ovat niin loppuunajetut, että edes kävely ei onnistu heti maaliintulon jälkeen ja kipu on hyvin suurta. Toisaalta tuloksen näkeminen helpottaa. Itsensä äärirajoille työntäminen onkin hyvin olennainen taito. Sen sijaan 50m:llä AP ei hengitä kertaakaan eikä siinä ehdi juuri tulla maitohappojakaan. Silti se vaatii äärimmäisen paljon taitoa, harjoittelua ja keskittymistä.

Onko uimahallien vesissä eroja? Nykyään arvokilpailujen olosuhteet ovat standardoituja, mutta kotimaan arvokisoissa vaihtelua esiintyy: altaana Mäkelänrinne on paras koska se on tasaisen syvä, mutta mitä matalampi allas (kuten jokseenkin kaikkien hallien toinen pääty on), niin sitä enemmän uimareita haittaavia aaltoja syntyy jotka taas vaikuttavat tuloksiin. Lyhyesti sanottuna syvä allas ja leveä rata on uimarille nopeampi ja matala vastaavasti hitaampi.

Yksi mielenkiintoinen kysymys oli, että kuinka kauan uimari voi olla huippukunnossa? Valmentaja Malvela vastasi, että “perinteisessä” harjoittelussa kuntoa rakennettiin jopa muutaman päivän tarkkuudella ja toivottiin että kuntohuippu osuu juuri oikeaan kohtaan. Markon mallissa puolestaan uimarien pitää pystyä tavoittelemaan ennätystä vain muutaman päivän levolla. Siinä siis lähestytään yleisurheilustakin tuttua mallia jossa urheilijat ovat kovassa tuloskunnossa koko kesän.

Seuramme toinen toimintavuosi on käynnistymässä. Nyt onkin sopiva tilaisuus tarkastella, että millaisia lukuja viikottaiseen toimintaan sisältyy.

Aloitetaan uimareista: tätä kirjoittaessa seuran uimakoulujen ja muiden ryhmien listoilla on yhteensä 147 nimeä. Ne jakaantuvat siten, että uimakouluissa on 82 lasta, vesiliikuntakerhoissa 22 ja tekniikka- ja kilparyhmissä yhteensä 43 uimaria.

Uimaopettajia ja valmentajia meillä on yhteensä seitsemän, kaikki aikuisia. Lisäksi uimaopettajien apuna on seitsemän apuohjaajaa. Kaikki ovat nykyisiä tai entisiä uimareita.

Uimakoulut

Uimakoulut jakaantuvat neljään tasoon: alkeisryhmissä on 18, jatkouimakouluissa 22, sammakoissa 20 ja vesinokkaeläimissä yhteensä 22 lasta. Jokaisella tasolla on kaksi ryhmää, eli viikoittain meillä toimii kahdeksan uimakoulua.

Uimaopettajina toimivat Jaakko, Pauliina ja Sari, koordinoinnista vastaa Wiljam. Uimaopejen apuna ja ryhmien apuohjaajina ovat Aada, Ada, Jenni, Riikka, Rosa, Silja ja Vilma.

Vesiliikuntakerhot

Vesiliikuntakerhoja on kaksi ja molemmissa on 11 osallistujaa. Ohjauksesta vastaa Wiljam apunaan Aada ja Riikka.

Tekniikka- ja kilpauintiryhmät

Tälle kaudelle uudistimme tekniikkaryhmät ja lähdemme eteenpäin 16 uimarin voimin yhtenä kokonaisuutena. Se jakaantuu kahdesti viikossa päivittäisen tilanteen ja tarpeiden mukaan kolmelle valmentajalle (Hanski, Tomi ja Pauliina) ja kolmelle radalle.

Teemun kilpuriryhmässä on 12 uimaria ja treenejä on neljästi viikossa. Mikon ryhmässä on seitsemän jäsentä ja viisi uintikertaa. Tomi valmentaa kahdeksaa uimaria ja viikottaisia treenejä on seitsemän kertaa.

Allasvuorot

Tällainen määrä uimareita tarvitsee luonnollisesti kymmeniä tunteja viikottaista allasaikaa. Se jakaantuu tänä syksynä siten, että meillä on viikoittaisia ratavuoroja yhteensä 62 tuntia: niistä on Vesihiidessä 43 tuntia (40 isossa altaassa 3 opetusaltaassa) ja Santasportin uimahallissa 19 tuntia. Välillä pitää mahtua yhdelle radalle, mutta useimmiten ryhmät voivat käyttää kahta rataa.

Kahdeksan viikottaisen uimakoulun lisäksi meillä on viikottain myös 20 muuta harjoituskertaa eli vesiliikuntakerhojen, tekniikkaryhmän ja kolmen kilpauintiryhmän treenit.

Uimarit ehtivät käyttää ratoja elokuusta joulukuuhun yli 900 tunnin edestä (ja siihen lisäksi vielä kuivaharjoitukset) ja treenikertoja kertyy koko seuralle ainakin 450.

Yhteenvetona voimme todeta, että toinen toimintavuosi lähtee vilkkaasti käyntiin!