Hengenpelastuksen SM-kilpailut ja leiri Helsingissä

Hengenpelastuksen SM-kilpailut ja leiri Helsingissä

Hengenpelastuksen SM-kilpailut ja leiri Helsingissä

Vesiliikuntakerhon kevään 2016 kausi huipentui Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton järjestämiin Hengenpelastuksen suomenmestaruusuinteihin. Kilpailujen yhteydessä järjestimme kilpailijoillemme samalla leirin. Kilpailut järjestettiin Helsingissä Mäkelänrinteen massiivisessa uintikeskuksessa.

13062733_10207450797881296_1061835696_o

Mäkelänrinteen uimahallia on vaikea kuvailla, jos paikan päällä ei ole päässyt koskaan käymään.

Rovaniemen uimaseurasta matkaan lähti pienten ryhmästä kolme lasta ja isompien ryhmästä kaksi ja sekä valmentaja: Veikka Hannula, Waltteri Aarto, Eeva Rinkinen, Santeri Sirkka, Aatos Kartimo ja Wiljam Leinonen. Kisaajien lisäksi matkaan lähti kaksi vanhempaa huoltajiksi. Kisoista lähdettiin hakemaan kokemuksia ja mukavaa leiriviikonloppua. Matkustus toteutettiin yöjunalla joten matkamme alkoi Rovaniemen rautatieasemalta.

Itse kilpailupaikalle pääsimme ensimmäisinä aikaisen junan saapumisajan ansiosta. Innokkaat RoiUS:laiset olivatkin oven takana vaatimassa sisäänpääsyä enne kuin halli oli vielä edes auki. Mäkelänrinteen uimahallia on vaikea kuvailla, jos paikan päällä ei ole päässyt koskaan käymään. Uimarit olivatkin suuren ällistyksen edessä, kun näkivät ison viidenkymmenen metrin altaan suurine katsomoineen ja hyppytorneineen ensimmäistä kertaa. Tyhjä allas aamutuimaan on vaikuttava näky.

13072157_10207450797841295_1664736296_oKilpailun päätuomari tokaisi jossain vaiheessa että meidän uimareiden suoritukset vaan paranevat mitä pitemmälle päästään. Tämä oli kyllä totta: lajit 50m nuken kuljetusta, 100m nuken kuljetusta räpylöillä, 100m nuken vetämistä pelastuspötkössä räpylöillä menivät kuin siivillä.

Itse kisat lähtivät mukavasti liikkeelle. Pisimpänä lajina oleva 200m esteuinti oli todellinen tulikaste joukkueellemme. Kaikki suoriutuivat siitä aivan loistavasti ja ylittivät itsensä huimasti. Tuntui että uimarit vain paransivat suorituksiaan lajien vaihtuessa. Kilpailun päätuomari tokaisi jossain vaiheessa että meidän uimareiden suoritukset vaan paranevat mitä pitemmälle päästään. Tämä oli kyllä totta: lajit 50m nuken kuljetusta, 100m nuken kuljetusta räpylöillä, 100m nuken vetämistä pelastuspötkössä räpylöillä menivät kuin siivillä. Yhdessä hujauksessa olimme uineet jo suurimman osan henkilökohtaisista lajeista.

Kisojen tunnelma oli omaa luokkaansa. Harvoin näkee sellaista fiilistä mitä saimme kokea mahtavassa Mäkelänrinteen uimahallissa. Kisajärjestäjät saivat järjestettyä mahtavat kilpailut ja kiitos siitä heille. Katsomo oli pullollaan katsojia jotka tsemppasivat kilpailijat ylittämään kerta toisensa jälkeen itsensä. Mutta mikä tärkeintä, hienointa koko reissussa oli se että kanssakilpailijat kannustivat toisiaan kaiken aikaa ja tämä tarttui meidänkin joukkueeseen. Ikinä ei ole näkynyt noin hienoa kaverin kannustamista kuin mitä nyt kilpailuissa teimme. Kaikki joukkueet kannustivat toisiaan ja tuli sellainen olo kuin olisimme kaikki yhdessä tekemässä jotain suurta.

Kilpailut venyivät lopulta todella pitkiksi ja iltajakso päästiin uimaan vasta 16.00. Illalla oli vuorossa viestit ja simuloitu hätätilanne. Viesteissä meidän joukkueemme antoi vielä kaikkensa viimeisissä uinti lajeissa. Joukkueemme ahersi ison urakan ja osalle uimareista kertyi kilpailu metrejä yli 650! Simuloidussa hätätilanteessa joukkueelle tehtiin tilanne jossa veden varassa oli pelastettavia henkilöitä ja joukkueen piti pelastaa uhrit oikeaoppisesti. Tämä laji vaati paljon joukkueelta ja suoriuduimme siitä hienosti. Parantamisen varaa jäi niin kuin aina, mutta kokemuksena laji oli vertaansa vailla.

Sunnuntain kisapäivän jälkeen vuorossa oli kerholaisten hengenpelastusleiri. Saimme kisajärjestäjilta luvan lainata kilpailuvälineitä ja pääsimme ensimmäistä kertaa harjoittelemaan monilla uusilla pelastusvälineillä. Harjoituksissa oli hyvä fiilis ja opimme paljon uutta. Videolta selviää paremmin mitä kaikkea harjoittelimme. Muutama kerholainen uskalsi myös sukeltaa hyppyaltaan 5m syvyyteen.

13106797_10207450797761293_1281364113_oSunnuntaina meillä oli myös oheistoimintaa. Linnanmäki oli juuri samana viikonloppuna avattu; sinnehän me tietenkin päädyimme. Siellä ylivoimaisesti paras juttu oli Sealife. Akvaariomaailma sai isommat ja pienemmät kerholaiset innostumaan toden teolla. Tarkkailimme lähietäisyydeltä, miten uinnin todelliset ammattilaiset hoitivat homman. Merihevoset, sammakot ja kilpikonnat uivat kuin logossamme konsanaan.

Viikonloppuun mahtui myös paljon muuta mitä tähän tai miljoonaankaan tekstiin ei mahtuisi.Toivottavasti video kertoo enemmän. Viikonloppuun kuului monia ruokailuja, keilausta, lisää ruokailuja ja pelailua Linnanmäellä.Tärkeintä oli että me menimme koko ajan yhtenä joukkueena kohti maalia, oli kyse sitten räntäsateesta tai esteuinnista. Mikä meistä jäi mieleen muille? Se, että meillä oli tsemppi päällä. Meidät palkittiinkin kilpailuissa tsemppijoukkueena!

13106790_10207450797681291_663833574_o

Kiitos kilpailijoillemme ja huoltajillemme ilman ketään teistä matka ei olisi ollut tällainen. Nyt palaamme altaalle hiomaan uusia kuvioita.

PS. Tarttui meille mukaan muutama henkilökohtainen aikuisten suomenmestaruusmitalikin – ensimmäiset aikuisten SM-mitalit Rovaniemen uimaseuralle! Yksi kulta ja kaksi pronssia! Tulokset löytyvät täältä.

Wiljam Leinonen
RoiUS Vesiliikuntakerhon valmentaja

Läpinäkyvyys ja tiedottaminen

Läpinäkyvyys ja tiedottaminen

Läpinäkyvyys ja tiedottaminen

Keskitymme tänä keväänä parantamaan tiedotustamme. Se on tärkeä osa seuran sisäistä toimintaa, koska sillä tavoin tavoitamme jäsenemme. Kun jäsen tietää mitä seurassa tapahtuu niin osallistumisprosenttimme kasvaa harjoituksissa kuin erilaisissa tapahtumissakin. Tiedottamisesta päästään asiaan jota meidän todellisuudessa pitäisi käsitellä eli läpinäkyvyyteen. Tiedottaminen on yksi tapa toteuttaa läpinäkyvyyttä, mutta on muitakin keinoja.

Vesiliikuntakerhon kausisuunnitelman pala. Keväällä olisi tarkoitus laittaa kaikki kerhon suunnitelmat vanhempien ja lasten tietoisuuteen.

Miksi urheiluseuroissa pitäisi olla läpinäkyvyyttä? Tähän löytyy monia tärkeitä syitä, jotka ovat ratkaisevia seuran arvojen ja tavotteiden takana. On tärkeää että uimarit tietävät mitä seurassa tapahtuu ja miksi asioita tehdään. Tämän takia on tärkeää jakaa uimareille tietoa heidän harjoittelustaan ja sen suunnittelusta. Uimarin pitäisi saada vaikuttaa oman harjoittelunsa suunnitteluprosessiin. Tämä vaikuttaminen parantaa uimarin itseohjautuvuutta ja lisäksi parantaa motivaatiota harjoittelemiseen.

On tärkeää että uimarit tietävät mitä seurassa tapahtuu ja miksi asioita tehdään. Tämän takia on tärkeää jakaa uimareille tietoa heidän harjoittelustaan ja sen suunnittelusta. Uimarin pitäisi saada vaikuttaa oman harjoittelunsa suunnitteluprosessiin. Tämä vaikuttaminen parantaa uimarin itseohjautuvuutta ja lisäksi parantaa motivaatiota harjoittelemiseen.

On tärkeää, että vanhemmat tietävät mitä seurassa tapahtuu sekä saavat tietoa lapsensa harrastuksesta. Lapsen liikkuminen tulisi olla vanhemmalle tärkeä asia, että lapsesta kasvaa terve aikuinen. Antamalla vanhemmalle tietoa oman lapsensa harjoittelusta seura voi saada vanhemman kiinnostumaan enemmän lapsensa liikkumisesta. Urheilemisen kannalta on välttämätöntä että lapsi saa taloudellista, psyykkista ja sosiaalista tukea vanhemmiltaan. Lapsi liikkuu usein monissa urheiluseuroissa ja paljon vapaa-ajallaan. Tämän liikuntakuorman seuranta lepää viime kädessä vanhempien kontolla; usein vanhemmat eivät kuitenkaan pääse näkemään mitä harjoituksissa tapahtuu. Tämän takia valmentajien jakaman tiedon merkitys korostuu. Oman osansa tuo keskustelu vanhempien kanssa lasten liikunnallisesta elämästä.
Harrastaminen maksaa aina jotain ja tähän on paljon helpompi vanhempien sitoutua kun he näkevät, että lapsi nauttii harrastuksesta ja he näkevät mihin rahat menevät. Seuran talous nojaa myös isolla osalla vapaaehtoistoimintaan. Erilaisiin talkoisiin ja vanhempainiltoihin on helpompi osallistua, kun vanhempi kokee itsekkin olevansa osa seuraa eikä vain laskujen maksaja.
Vanhemmat tukevat lastaan psyykkisesti monesti huomaamattaan. Vanhemman positiivinen suhtautuminen liikuntaan arjen keskellä pienillä teoilla kuten kyseleminen miten harjoitukset menivät, ruokkivat lapsen motivaatiota liikkumiseen. Vanhemmat rohkaisevat yrittämään ja lohduttavat epäonnistumisen sattuessa. Vanhempien tehtävänä on keskustella valmentajan kanssa, jos uimarilla ilmenee jotain liikuntaan liittyviä huolia tai murheita. Vanhemman rooli liikkumisen motivaation syntymiseen on kriittisen tärkeä. Vanhemman tulisi olla kiinnostunut lapsensa harrastuksesta, jotta lapsen motivaatio pysyisi kirkkaana.

Vanhemman rooli liikkumisen motivaation syntymiseen on kriittisen tärkeä. Vanhemman tulisi olla kiinnostunut lapsensa harrastuksesta, jotta lapsen motivaatio pysyisi kirkkaana.

On tärkeää, että seuran ulkopuoliset saavat tietoa seurasta ja sen toiminnasta. Yleisin syy, miksi seurat mainostavat toimintaansa on uusien harrastajien haaliminen. Sen ei kuitenkaan tulisi olla ainoa syy. Uinti on erityisasemassa muihin urheilulajeihin nähden: uimataito on kansalaistaito, joka pelastaa vuosittain henkiä. Tämän takia uimaseuran velvollisuuksiin kuuluu jakaa tietoa uinnista ja valistaa hengenpelastuksesta.
12047660_10207015481878668_695543582_nSeurat tarjoavat uimaopetustoimintaa jo tehokkaasti. Sen lisäksi sosiaalisessa mediassa voisi antaa vinkkejä miten itseohjautuvasti voisi oppia uimaan. Jokaisen suomalaisen velvollisuutena on auttaa hädässä olevaa. Tämän takia vedestä pelastautumistaitojen ja hengenpelastustaitojen opastaminen ja valistaminen on tärkeää.

Uinti on erityisasemassa muihin urheilulajeihin nähden. Uimataito on kansalaistaito, joka pelastaa vuosittain henkiä. Tämän takia uimaseuran velvollisuuksiin kuuluu jakaa tietoa uinnista ja valistaa hengenpelastuksesta.

Rovaniemen uimaseurassa pyrimme parantamaan kevään aikana tiedottamisemme lisäksi myös läpinäkyvyyttämme. Jotta jäsenemme pystyisivät nauttimaan mahdollisimman paljon toiminnastamme. He tietäisivät seurasta enemmän ja kokisivat että se on heidän seuransa. Pyrimme myös valistamaan suomalaisia vesiturvallisuudesta ja ennen kaikkea uimisen mukavuudesta. Miksei meidän seura voisi olla meidän kaikkien seura?
12835042_10207015482038672_24890419_n
Wiljam Leinonen
RoiUS vesiliikunnan vastaava
Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton kouluttaja
Liikunnanohjaaja AMK

[/et_pb_text][/et_pb_column]

[/et_pb_row][/et_pb_section]

Vesiliikunnan ulkoliikuntapahtuma 30.1.2016

Vesiliikunnan ulkoliikuntapahtuma 30.1.2016

Vesiliikunnan ulkoliikuntapahtuma 30.1.2016

Kevään ensimmäinen vesiliikunnan ulkoliikuntapahtuma järjestettiin lauantaina 30.1 Ounaspaviljongin laavulla. Ohjelmassa oli hauskoja liikunnallisia rasteja, joissa perheet pääsivät yhdessä liikkumaan. Rasteille kuului hankijalkapalloa, ongelmanratkaisutehtäviä ja hippaleikkejä. Rastien jälkeen ohjelmaan kuului laavulla leirinuorinuotin äärellä makkaran paistoa. Iltapäivä kului mukavasti saimme paikalle yhteensä 24 innokasta liikkujaa. Meno oli mukava ja kaikki näyttivät nauttivan. Reilun puolen tunnin liikuntarastien aikana alkoi hiki lentää ja laavulle päästessä eväät maistuivat kaikille. Nuotion äärellä tunnelma oli lämmin.

Toivottavasti tulevaisuudessa saamme herätettyä vieläkin enemmän keskustelua. Kehitetään yhdessä seurasta meidän kaikkien näköinen

12636969_10206759408596996_1277931147_o

Tavoitteena oli, että lapset ja vanhemmat pääsisivät tutustumaan paremmin uimaopettajiinsa – leikkien tiimellyksessä saimmekin hauskoja hetkiä yhdessä. Leirinuotion äärellä pystyimme myös keskustelemaan uimakouluasioista, kaikkien mielipiteet olivat tervetulleita. Toivottavasti saamme herätettyä tulevaisuudessa vieläkin enemmän keskustelua. Kehitetään yhdessä seurasta meidän kaikkien näköinen.

Tärkeää on että informaatiomme pelaa molemmin puolin. Kun kaikille jäsenille ja ohjaajille on selkeää mitä tapahtuu ja miksi tapahtuu, ei synny väärinkäsityksiä. Tarkoituksenamme on myös saada uimarit ja vanhemmat kiinnostumaan seuran asioista, koska seura on teidänkin seuranne. Tärkeää on, että jäsenet kokevat saavansa vaikuttaa yhteisiin asioihin ja tätä haluamme tukea ohjaajien puolesta.

Tavoitteena oli myös saada perheet liikkumaan muullakin kuin uimakoulun aikana. Valistaa omatoimisen- ja hyötyliikunnan tärkeydestä. Näitä leikkejä ja pelejä voi nyt sitten harrastaa kotona kavereiden kanssa. Leikkien tarkoituksena oli kuormittaa kehoa ja mieltä monipuolisesti ja käyttää vähän eri lihaksia kuin uidessa.

Omatoimisen- ja hyötyliikunnan määrää ei voi kuitenkaan liikaa korostaa

12656450_10206759408636997_1834556430_oOn tärkeää lapsen terveen kasvun kannalta että hän liikkuu päivittäin. Urheiluseuroissa saadut liikkumismäärät eivät usein riitä kuin hyvään alkuun. Helposti luulee kun käy usein harjoituksissa, että liikuntamäärä riittää. Omatoimisen- ja hyötyliikunnan määrää ei voi kuitenkaan liikaa korostaa, koska urheilulajien lajiharjoitukset ovat usein lihasryhmiä yksipuolisesti kuormittavia. Tämän vastapainona kannattaa olla erilaisia lihasryhmiä kuormittavaa liikuntaa, jotta esimerkiksi lapselle kasvaa terve ryhti. Liian yksipuolinen liikunta altistaa urheiluvammoille ja tulevaisuudessa aikuisena erillaisille tuki- ja liikuntaelin sairauksiin.

Tästä kehittämisehdotuksena toiminnallemme tuleekin, että tulevaisuudessa tapahtumat pidettäisiin koko seuralle

Seuran yhteisen hengen luominen oli myös tärkeässä asemassa tapahtumassa: on tärkeää että jäsenet tuntevat kuulevansa joukkoon. Meilläkin on moneksi ryhmäksi levittäytynyt iso seura jonka muiden ryhmien jäseniä harvemmin näkee. Nyt oli hyvä hetki nähdä ja tutustua muihin seuran jäseniin. Tästä kehittämisehdotuksena toiminnallemme tuleekin, että tulevaisuudessa tapahtumat pidettäisiin koko seuralle.

Keväällä on tarkoitus vielä järjestää kaksi tapahtumaa 19.3 ja 23.4. Vielä emme tiedä mitä niissä tapahtumissa tehdään, mutta se selviää lähemmin. Joka tapauksessa yhtä hauskat tapahtumat on tulossa, siitä on takuu. Toivottavasti saamme sinne mahdollisimman monta liikkujaa paikalle nauttimaan seurahengestä.

Wiljam Leinonen

Vesiliikuntakerhosta

Vesiliikuntakerhosta

Vesiliikuntakerhosta

Vesiliikuntakerho aloitti toimintansa ensimmäistä kertaa syksyllä 2014. Suurena visionani oli yhdistää eri vesiliikunnan lajit yhden ryhmän toiminnan alle. Tarkoituksena oli tarjota kerholaisille uinnin tekniikkaa, uimahyppyjä, sukellusta, hengenpelastustaitojen oppimista ja erilaisia vesipallopelejä kuten uppopalloa ja vesipalloa. Vesiliikuntakerho on siis sekoitus uintiryhmää, uimakoulua, vesipallojoukkuetta, uppopallojoukkuetta, uimahyppyryhmää, junior hengenpelastus kerhoa ja sukellusryhmää. Tämä kaikki on yhdessä paketissa. Kuulostaa paljolta, mutta toisaalta se on mielestäni luonnollinen tapa toimia. Vesi on elementti, jossa voidaan mahdollistaa todella paljon muutakin hauskaa kuin vain yhtä lajia. Miksi ei siis hyödynnettäisi sen koko potentiaalia? Vaikeuksien kautta koen, että tällä hetkellä tämänsyksyinen toimintamme on alkanut muistuttaa lähemmin sitä mitä alunperin kaavailin. Harva tosin tietää, mitkä olivat perimmäiset syyt ryhmän perustamiselle.

Vesi on elementti, jossa voidaan tehdä todella paljon muutakin hauskaa kuin vain yhtä lajia. Miksi ei siis hyödynnettäisi sen koko potentiaalia?

12325773_10206387370016264_152438207_o

Opiskeluaikoinani oma valmennusfilosofiani alkoi kehittyä siihen suuntaan, että lasten liikunnan täytyy olla monipuolista ja mukavaa. Jos mietitään vaikkapa kilpauimaria, hänellä on usein hyvin pitkä ura takanaan. Pitkä ura takaa tulokset, koska uinti on laji, joka vaatii toistoja. Kuitenkin jos lasta aletaan uittamaan liian paljon liian nuorena, hänen motivaationsa saattaa lopahtaa. On aina niitä hulluja, (joihin kuulun itsekin) jotka tykkäävät yksinkertaisesta liikunnasta. Uidaan päästä päähän samaa allasta ja ”lasketaan kaakeleita” pohjassa. Kuitenkin uskon, että suurin osa lapsista, joilla on hyvä mielikuvitus ja tarve tehdä erilaisia asioita, eivät motivoidu tästä. Vieläkin tärkeämpää kuin minkään lajitaidon opettaminen, on intohimon löytäminen. Vasta intohimo mahdollistaa tarvittavat toistomäärät kun lapsi itse haluaa tehdä niitä. Meillä on aina kerhossa mukana kolmasosan tunnista kestävä tekniikkaosio: uimataito on kaiken vesiliikunnan perusta. Ei ole kovinkaan mielekästä pelata vesipalloa, jos ei pysy pinnalla.

12318062_10206387369976263_1505546924_o

Tärkeämpää kuin minkään lajitaidon opettaminen, on intohimon löytäminen. Intohimo mahdollistaa tarvittavat toistomäärät, kun lapsi itse haluaa tehdä niitä.

Monipuolisuus on tärkeä osa kaikkien kilpa- ja huippu-urheiljoiden nuoruutta. Tutkimukset ovat todistaneet, että huippu-urheilijat ovat harjoitelleet monipuolisesti erilaisia lajeja ja monipuolisesti lajin sisällä. Siirtovaikutus (taidon siirtyminen lajista toiseen) on vielä suurempi, kun lajit ovat lähellä toisiaan. Vesipallo ja uinti elävät käsi kädessä. Vesipallo kehittää kestävyyttä ja erilaisissa asennoissa uiminen parantaa kehonhallintaa tehokkaammin kuin mikään drilli (tekniikkasarja). Uimahypyt parantavat kehonhallintaa ja urheilija saa tärkeää keskivartalon voimaa. Sukellus parantaa tekniikkaa, koska veden alla liikkuessa on opittava virtaviivaisuuden säännöt tai eteneminen on mahdotonta. Kun siihen lisää vielä pallon niin täytyy olla todella taitava, että pärjää. Hengenpelastustaidot ovat jo itsessään yleishyödyllisiä mutta ne ovat myös yhdistelmä näitä kaikkia lajeja ja niistä tulee kaikkien niiden hyödyt. Nyt luettelin vain osan muiden lajien hyödyistä uimareille, vielä puuttuu hyödyt muihin lajeihin.

Minulta on kyselty paljon, onko vesiliikuntakerho harrastetoimintaa. Itse en näe, että lasten liikuntaa urheiluseuroissa voitaisiin jakaa harrastetoimintaan ja kilpa- ja huippu-urheiluun. Eroa ei ole. Lasten liikkuminen on tavoitteellista ja jokaisella on yksilölliset tavoitteet. Toinen haluaa käydä harjoituksissa enemmän kuin toinen. Joku haluaa käydä kilpailuissa ja haluaa olla tulevaisuudessa lajinsa huipulla. En näe mitään estettä, että samassa ryhmässä toinen lapsi tykkää käydä harjoituksissa ja hänen tavoitteensa on kehittyä. Ryhmässä sitoudutaan yhteisiin sovittuihin pelisääntöihin ja jokainen tekee omien yksilöllisten tavoitteiden mukaan. Kun pelataan yhteisten sääntöjen mukaan, ei ole estettä, että tavoitteet ovat jokaisella erilaiset. Tavoitteet voivat myös ajan kanssa muuttua, motivaatiolle ja intohimolle pitää antaa oma-aikansa. Valintavaiheessa noin 16-vuotiaana urheilijat valitsevat sitten kilpa- ja huippu-urheilun tai harrasteliikunnan.

Lasten liikkuminen on tavoitteellista ja jokaisella on yksilölliset tavoitteet

Mitä näistä vesiliikuntakerholaisista sitten tulee, mitä vain. Koen, että olemme jonkunlainen perustaso kilpauinnille, vesipallonpelaajille, uppopalloilijoille, uimahyppääjille, sukeltajille ja hengenpelastajille. Jos tavoitteena on elinikäisen uimataidon hankkiminen, onnistuu se erittäin hyvin tässä ryhmässä. Meiltä voi ponnistaa mihin suuntaan tahansa oma intohimo vie. Jos ajatusta viedään eteenpäin, kokisin, että kaikkien 7-12 vuotiaiden kannattaisi olla samantyyppisessä ryhmässä. Meillä on tällä hetkellä kaksi harjoitusta viikossa; jos saisimme lisättyä harjoituskertoja, pystyisimme monikertaistamaan oppimiskokemuksemme ja uskon, että tällä päästäisiin jo pitkälle. Tärkeintä lasten liikunnassa on kuitenkin liikunnan ilon säilyttäminen.

12314996_10206387369936262_583055199_o

Meiltä voi ponnistaa mihin suuntaan tahansa oma intohimo vie!

 

12319764_10206392074213866_588282334_nWiljam Leinonen
ROIUS
Vesiliikuntakerhon valmentaja
Liikunnanohjaaja AMK

Uimakouluista

Uimakouluista

Uimakouluista

0Uimakoulutoimintamme on kohta puolitoista vuotta vanhaa – kesällä ja syksyllä 2014 aloitimme toiminnan täysin tyhjästä. Jo alusta lähtien meille oli tärkeää että toimintamme elää itsemme näköisten arvojen ja tavotteiden mukaisesti. Mielestäni näistä arvoista ja tavotteista kertominen antaa parhaiten kuvan meidän toiminnastamme. Arvoja meillä on alusta alkaen ollut turvallisuus, liikunnan ilo, uimarilähtöisyys, kehittyminen (niin uimarit, kuin ohjaajat ja itse toiminta) ja koulutetut ohjaajat. Tavotteita meillä on toteuttaa Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton suurta tavoitetta että uimataito on yhtä kuin kansalaistaito. Lisäksi kehittää lasten ja nuorten uimataitoa, tarjota pitkäaikainen harrastus/liikunta osaksi koko elämää, lisäksi tukea ja mahdollistaa lasten omaa halua liikkua. Tavoitteena on myös että ohjaajat kehittävät itseään.

Turvallisuus on tärkeä perusedellytys uimakoulutoiminnalle. Turvallisuus tarkoittaa sitä että vanhemmat pystyvät jättämään lapsensa meidän ammattitaitoisten ohjaajien käsiin uimakoulun ajaksi eikä heidän tarvitse huolehtia että sinä aikana sattuisi jotain. Turvallisuus on meille kaikkein tärkein arvo. Uimakouluilla on ohjaajien tekemä turvallisuussuunnitelma, jossa pohditaan mahdollisia riskitekijöitä ja sitä miten niitä voitaisiin ehkäistä. Lisäksi suunnitelmassa on tarkat ohjeet erilaisten mahdollisten tapaturmien varalle. Uimaopettajat myös suorittavat vuosittain hengenpelastustestin ja harjoittelevat ensiaputaitojaan.

”Turvallisuus on meille ennen kaikkea kaikkein tärkein arvo. Uimakouluilla on ohjaajien tekemä turvallisuussuunnitelma, jossa pohditaan mahdollisia riskitekijöitä ja sitä miten niitä voitaisiin ehkäistä.”

Uimakoulu on usein lapsille ensimmäinen paikka johon mennään ilman vanhempia päiväkodin lisäksi, joten se voi olla viisivuotiaalle lapselle iso kokemus – tästä johtuen turvallisuuteen kuuluu myös lapsen oma turvallisuuden tunne. Ohjaajien täytyy pystyä saamaan jokainen lapsi tuntemaan olonsa turvalliseksi ennen kuin lapsi voi oppia. Lasta täytyy ymmärtää ja hänen täytyy loppujen lopuksi luottaa opettajaansa varauksetta. Tämä on tärkeä ja iso osa uimaopettajana oloa. Uimaopettajan täytyy voittaa lapsen luottamus ja se taito onkin ammattitaitoisen uimaopettajan merkki.

Liikunnan ilo on keskeinen osa uimaopetustamme. Jotta lapsi voi oppia asioita täytyy hänellä olla motivaatio ja ilo tehdä asioita vedessä. Vesi on elementtinä jo todella mielenkiintoinen ja mukava. Monet lapset nauttivatkin vedessä olemisesta vaikka siellä tehtäisiinkin mitä vain. Todellinen ammattitaito onkin siinä, että ne harvat, jotka eivät vielä tunne vesiympäristöä mieluisaksi, voidaan saada nauttimaan tekemisestä. Lisäksi ammattitaitoinen ohjaaja pystyy sytyttämään lapsessa ikuisen kipinän liikkumiseen ja liikunnasta nauttimiseen. Tavallinen ohjaaja pystyy saamaan lapset nauttimaan yksittäisestä uimakerrasta, mutta todella hyvä opettaja saa lapset innostumaan ja harrastamaan uintia vapaa-ajallaankin. Tähän me pyrimme opettajina.

Jokainen lapsi on erilainen, kuten jokainen ihminen on erilainen. Tämä on tärkeä osa ohjaamista ja opettamista. Uimarilähtöisyys eli lapsilähtöisyys on opettamisen perusta. Jokainen oppii eritavoilla ja tällöin jokaista täytyy opettaa eri tavoin. Jokainen lapsi tulee ottaa huomioon yksilöllisesti. Tarkoituksenamme ei myöskään ole omia lapsia uintiharrastuksen piiriin, vaan toivomme, että lapsella olisi myös paljon muita eri lajien harrastuksia. Jos lapsi haluaakin ammattilaiseksi jossain muussa lajissa tulevaisuudessa ja lopettaa uinnin, olemme ylpeitä, että olemme voineet tukea hänen kehittymistään ja antaneet hänelle ikimuistoisia hetkiä vesiliikunnan parissa. Joka tapauksessa uimataito on kansalaistaito joka jokaisen on hyvä osata, koska se pelastaa henkiä tässä tuhansien järvien maassa. Tämän takia, vaikka saisimme opetettua lapselle vain uimataidon alkeet olemme onnistuneet tehtävässämme osittain. Kaikki lapset jotka saavat pohjoismaisen uimataidon (pudottuaan uintisyvyiseen veteen uivat 200m josta 50m selällään) ovat kansallisen vesiturvallisuuden kannalta kuin onnen potku.

 

Ulkoliikunta

24.10.2015 järjestetty ulkoliikuntatapahtuma. Lapset ja aikuiset pääsivät leikkimään erlaisia leikkejä ja pelejä.

Kehittyminen on tietenkin tarkoituksena kun puhutaan opettamisesta ja elämisestä yleensä. Meille käsite on laajentunut koskemaan lasten lisäksi ohjaajiamme ja ylipäätänsä koko organisaatiomme toimintaa. Kehittyminen on tärkeää lasten kannalta siksi että tulevaisuudessa lapsilla on elintärkeä taito eli uimataito. Lisäksi lapsille muodostuu mahdollisuus harrastaa liikuntaa monipuolisesti eri liikemallien eli skeemojen synnyttyä. Mitä enemmän lapsi harrastaa liikuntaa lapsena sen monipuolisemmat mahdollisuudet hänellä on oppia lisää taitoja ja elää terve liikunnallinen elämä. Tämän takia haluamme taata että lapsi voi harrastaa liikuntaa monipuolisesti myös meidän uimakoulujen puolesta.

Syksyllä 2015 aloitimme altaan ulkopuolella tapahtuvien liikuntatapahtumien järjestämisen seuramme jäsenille. Tarkoituksena on saada lapset ja vanhemmat liikkumaan kuivalla maallakin. Lisäksi innostaa lapsia liikkumaan omatoimisesti urheiluseurojen aikojen ulkopuolellakin. Suurin osa lasten terveysliikunnasta tulee omatoimisesta liikunnasta ja vain pieni osa tulee urheiluseuroissa. Tutkimusten mukaan lapsen tulisi liikkua joka päivä vähintään 2h jotta hänestä kasvaa terve aikuinen. Suurin osa tästä liikunnasta onkin huomaamatta tapahtuvaa arkiliikuntaa ja hyvin pieni osa tulee ohjatusta urheilusta.

Ohjaajien kehittyminen on myös yhtä arvoisen tärkeää. Niin kuin on sanottu että kukaan ei ole seppä syntyessään. Meillä on todella ammattitaitoiset ja pitkään uintia opettaneet pääohjaajat. Pauliinalle, Sarille ja Jaakolle iso kiitos panoksestaan uimakoulujen mahdollistumiseen. Heidän osaaminen mahdollistaa oikeastaan kaikkien meidän arvojen ja tavotteiden toteutumisen. Osaaminen ei kuitenkaan ole muuttumaton olotila, sitä on jatkuvasti kehitettävä ja uusia toimintatapoja on löydettävä. Tärkein ominaisuus erittäin hyvässä uimaopettajassa on jatkuva halu kehittyä. Pääohjaajamme omat omalta osaltaan osoittaneet tätä ominaisuutta, ja koenkin että se lienee suurin vahvuutemme.

Meillä on ollut alusta asti ollut seitsemän apuohjaajaa mukana toiminnassamme. He ovat kaikki nykyisiä tai entisiä kilpauimareita. Tämä polku on luontainen uintimaailmassa, että uimarit opettavat lapsia uimaan. Kuitenkin tärkeää aloittevalle uimaopettajalle on tiedostaa miten paljon erilaista on tulla ohjatuksi kuin ohjata. On tärkeää ymmärtää miksi asioita tehdään ja miten muut saadaan oppimaan ne. Lasten opettaminen ei ole mitään lasten leikkiä. Vaan jopa ehkä vaikeampaa kuin aikuisten opettaminen. Usein uudet uimaopettajat joilla on uintitaustaa unohtavat nämä asiat. Meidän kohdallamme näin ei käynyt. Apuopettajiemme Aadan, Adan, Jennin, Riikan, Rosan, Siljan ja Vilman ovat onnistuneet todistamaan tärkeytensä koko organisaatiolle. Ilolla olemme seuranneet miten innostuneita ja motivoituneita apuopettajamme ovat olleet toiminnasta. Heistä on kasvanut puolentoista vuoden aikana oikeita uimaopettajia ja toivonkin että he muistavat jatkossakin kehittää itseään eteenpäin uinninohjaamisen maailmassa.

Iso osa toimintaamme on uimaopettajien omat palaverit. Niissä käsittelemme ajankohtaisia asioita ja ennen kaikkea kehitämme omaa ja uimakoulujen toimintaa. Nämä korvaamattomat palaverit ovat toimintamme hiomaton jalokivi, joista vielä saamme ponnistettua maailmalle. Ensimmäisenä vuonna palaveerasimme 11 kertaa ja saimme vielä raa’asta uimakoulutoiminnastamme kevääseen mennessä tehtyä näköisemme. Nyt seuraakin se vaihe että meidän tulisi tehdä tästä toiminnasta teidän eli jäsenten näköinen. Urheiluseuroissa jäsenet (johtokunta, ohjaajat, vanhemmat ja lapset) ovat ne kenen näköinen seuran pitäisi olla. Tulevaisuudessa yritämme ottaa kaikki jäsenemme mukaan vaikuttamiseen ja toivottavasti joskus meillä on meidän kaikkien näköinen uimakoulutoiminta.

Wiljam Leinonen
ROIUS uimakoulut

 

3

Uimarit kohti Rion kisoja

Uimarit kohti Rion kisoja

Ylen Olympiaradiossa oli toissapäivänä Ari-Pekka Liukkosen, Mimosa Jallowin ja valmentaja Marko Malvelan puoli tuntia kestänyt haastattelu. Voit kuunnella sen Areenasta tai lukea tämän tiivistelmän.

Olympialaisten alkuun on vielä reilu 9 kuukautta ja uimareiden harjoittelu on täydessä käynnissä. Rio on itsestäänselvästi päätavoite ja matkan varrella on muutama isompi kilpailu: lyhyen radan EM-kilpailut joulukuun alussa Israelissa ja pitkän radan EM-kisat toukokuussa Lontoossa.

Liukkosella A-raja on alitettuna 50m vapaauinnissa ja Jallow on reilun sekunnin päässä 100m selkäuinnissa (muista suomalaisista Jenna Laukkanen on rikkonut rajan 100m ja 200m rintauinnissa sekä Yhdysvalloissa asuva Matias Koski 200m vapaauinnissa). Haastattelussa AP ja Mimosa kertoivat, että he eivät niinkään vielä ajattele olympialaisia vaan mitä matkalla sinne pitää tehdä. Jokaiseen urheilun osa-alueeseen pitää satsata ja kotimaan treenien lisäksi ohjelmassa on myös kahdet arvokisat sekä muutama leiri ulkomailla, seuraava on jo joulukuussa USA:ssa heti EM-kilpailujen jälkeen. Keväällä uimarit käyvät myös tutustumassa olympialaisten olosuhteisiin paikan päällä. Kalenterissa on siis vaihtelua kilpailujen, leirien ja kotialtaan harjoittelun muodossa.

Toukokuun EM-kisat Lontoossa ovat hyvin tärkeä välitavoite, sillä ne ovat myös viimeiset kansainväliset arvokilpailut ennen elokuun olympialaisia. Viimeistään siellä Mimosakin haluaa rikkoa selkäuinnin A-rajan. Tällaista taustaa vasten uimarin saattaa olla jopa haitallista osallistua pienempiin kilpailuihin, koska valmistautuminen henkisesti on luonnollisesti vaikeampaa mikä voi johtaa heikompiin tuloksiin ja sitä kautta heikentyneeseen itseluottamukseen.

Jyväskylän olosuhteista valmentaja Marko Malvela kommentoi, että olosuhteet ovat loistavat ja yhteistyö kaupungin kanssa toimii: treeniaikataulut ovat erinomaiset ja uimahallin huoltoajankohdissa olympialaisiin valmistautujat on otettu huomioon. Olympiavuoden aikana uimarit saavat myös fysioterapeutin palvelut käyttöönsä joka viikko. Ongelmina Marko näki uimarien terveystilanteen kilpailujen aikana, esimerkiksi AP:n osalta kolme viidestä edellisestä arvokilpailusta on mennyt pieleen sairastelujen vuoksi. Aktiiviset toimet terveenä säilymisen varmistamiseksi ovat siis ohjelmassa. Molemmat uimarit sanoivat, että pystyvät antamaan 100% uinnille lähivuosien aikana. Asiat ovat hyvällä mallilla tukipalveluiden suhteen ja elämäntilanne sallii omistautumisen urheilulle. Mitään täysin uutta ja radikaalia ei ole tarkoitus kokeilla, siihen ensi kesän pääkilpailut ovat jo liian lähellä.

Olympialaisten päälajina Mimosalla on 100m selkäuintia henkilökohtaisella matkalla ja viestissä. AP tähtää 50m vapaauinnin finaaliin ja sivulajeina on mahdollisesti 100m seka- ja rintauintia. Toimittaja kysyi, että sotkevatko eri lajien tekniikat toisiaan. Selkeä vastaus oli, että lajit ovat teknisesti niin erilaisia että sivulajit eivät uhkaa päälajia. Asia on päinvastoin niin, että esimerkiksi liian hidas vapaauinti sotkee sprintti- eli kilpailuvauhtista uintia.

Toimittaja kysyi myös voiko 50m uintia verrata 100m juoksuun. Ei voi, sillä jo elementit ovat hyvin erilaisia: juoksu tapahtuu kuivalla maalla jossa juoksija saa alustasta huomattavasti paljon paremman pidon kuin uimari vedestä. Lisäksi ilmanvastus on pieni eikä sitä oikein voi edes verrata vedenvastukseen joka on monin verroin suurempi. Ajallisesti 50m uinti (miehillä reilu 20s) on lähempänä 200m juoksua. Vedellä on myös ainutlaatuinen kannatteleva vaikutus kuivan maan lajeihin verrattuna  ja vedessä lämmön haihtuminen on suurta verrattuna juoksuun. Myös harjoittelu on erilaista, olosuhteiden takia juoksija pystyy tekemään viikon aikana 2-3 täysvauhtista harjoitusta, uimari pystyy siihen joka päivä.Toisaalta yhtäläisyyksiäkin löytyy: uinnin ja juoksun sprinttimatkat ovat molemmat rytmikäs suoritus ja molemmissa on tärkeää rullata rennosti maaliin.

Lajien vertailussa 50m ja 100m ovat yllättävän erilaisia suorituksia: 50m on ennenkaikkea hermostollinen suoritus ja tietyllä tapaa taitolaji. 100m sen sijaan vaatii paljon enemmän uimarin aineenvaihduntaominaisuuksilta ja myös tekniikan ylläpitoa aivan loppuun asti. Mimosa kommentoikin, että 100m selkäuinnin jälkeen esimerkiksi hänen jalkansa ovat niin loppuunajetut, että edes kävely ei onnistu heti maaliintulon jälkeen ja kipu on hyvin suurta. Toisaalta tuloksen näkeminen helpottaa. Itsensä äärirajoille työntäminen onkin hyvin olennainen taito. Sen sijaan 50m:llä AP ei hengitä kertaakaan eikä siinä ehdi juuri tulla maitohappojakaan. Silti se vaatii äärimmäisen paljon taitoa, harjoittelua ja keskittymistä.

Onko uimahallien vesissä eroja? Nykyään arvokilpailujen olosuhteet ovat standardoituja, mutta kotimaan arvokisoissa vaihtelua esiintyy: altaana Mäkelänrinne on paras koska se on tasaisen syvä, mutta mitä matalampi allas (kuten jokseenkin kaikkien hallien toinen pääty on), niin sitä enemmän uimareita haittaavia aaltoja syntyy jotka taas vaikuttavat tuloksiin. Lyhyesti sanottuna syvä allas ja leveä rata on uimarille nopeampi ja matala vastaavasti hitaampi.

Yksi mielenkiintoinen kysymys oli, että kuinka kauan uimari voi olla huippukunnossa? Valmentaja Malvela vastasi, että ”perinteisessä” harjoittelussa kuntoa rakennettiin jopa muutaman päivän tarkkuudella ja toivottiin että kuntohuippu osuu juuri oikeaan kohtaan. Markon mallissa puolestaan uimarien pitää pystyä tavoittelemaan ennätystä vain muutaman päivän levolla. Siinä siis lähestytään yleisurheilustakin tuttua mallia jossa urheilijat ovat kovassa tuloskunnossa koko kesän.